Julius Caesar. Уильям Шекспир. Читать онлайн. Newlib. NEWLIB.NET

Автор: Уильям Шекспир
Издательство: Public Domain
Серия:
Жанр произведения: Драматургия
Год издания: 0
isbn:
Скачать книгу
etsii jalo henki vertaistansa.

      Niin luja ken, jot' ei vois vietellä?

      Mua Caesar kammoo, Brutoa hän lempii;

      Jos hän ois Cassius nyt, ja minä Brutus,

      Mun mielt' ei hän muuttaa vois. Tän' yönä

      Sisähän Bruton ikkunasta viskaan

      Ma kirjeit', eri käsi-alaa kaikki,

      Kuin eri kansalaisilt' ois ne tulleet,

      Jotk' osoittavat kuinka suuri Roomall'

      On luulo hänen nimestään, ja joiss' on

      Caesarin vallanhimoon hieno viittaus.

      Ja sitten, Caesar, varo sitten vaan:

      Sun survomme, tai meidät survotaan.

(Lähtee.)

      Kolmas kohtaus.

      Katu.

(Ukkosta ja leimausta. Casca, paljastettu miekka kädessä,ja Cicero tulevat eri haaroilta.)CICERO

      Hyv' iltaa. Caesarinko kotiin saatoit?

      Miks huohotat ja tuijottelet noin?

CASCA

      Sua eikö hirvitä, kun vankka maakin

      Kuin heikko ruoko horjuu? Cicero!

      Säit' olen nähnyt, joissa pahkatammen

      Toraiset tuulet silponeet on; nähnyt

      Kuink' ylväs meri paisuu, vaahtoo

      Halusta nousta uhkaavihin pilviin.

      Mut tätä ennen, ennen tätä yötä

      En ole liekkisateen halki käynyt.

      Sisäinen joko sota taivahass' on

      Tai mailma, ynseänä jumalille,

      Heit' yllyttännä turmaa tuomaan meille.

CICERO

      No, näitkö vielä muuta ihmeellistä?

CASCANäin: orja (miehen tunnet) ilmaan nosti

      Vasenta kättään: liekiten se leimus,

      Kuin kymmenittäin soihtuja, ja sentään

      Tulelle tunnotonna ehjäks jäi.

Lisäks, (siit' asti miekkani on maalla,)

      Näin Capitolin luona jalopeuran,

      Mua mulkoili se, ärjyin ohi kulki,

      Vaan vahingoittamatta. Ryhmäss' aivan

      Siin' oli satakunta jylhää naista,

      Pelosta muuttunutta, jotka vannoi

      Nähneensä tuli-ihmisiä aivan

      Katuja pitkin liikkuvan. Yön lintu

      Torilla eilen keskipäivän' istui

      Huhuillen, huutaen. Kun nämä ihmeet

      Näin yhteen sattuvat, on turhaa väittää:

      "Se ja se syyn' on: kaikk' on luonnollista."

      Min' uskon, että turmaa ennustaa ne

      Juur niille maille, missä ilmestyvät.

CICERO

      Niin, kumma kyll' on aika; oinaan tapaans'

      Selittää ihminen tok' esineitä

      Päin vastoin esineiden omaa mieltä.

      Huomenna Capitoliin käykö Caesar?

CASCA

      Käy: Antonion hän käski laittaa sanan

      Sinulle, että huomenn' on hän siellä.

CICERO

      Hyv' yötä, Casca, siis! Täss' ilmain melskees'

      Ei ole hauska olla.

CASCA

                          Hyvästi!

(Cicero lähtee)(Cassius tulee.)CASSIUS

      Ken siellä?

CASCA

                  Rooman mies.

CASSIUS

                               Haa! Cascan ääni.

CASCA

      On tarkka korvas. Cassius, mikä yö!

CASSIUS

      Yö sangen hauska kunnon ihmisille.

CASCA

      Ken taivast' on näin uhkaavana nähnyt?

CASSIUS

      Se, jok' on maan näin syyllisenä nähnyt.

      Katuja pitkin minä olen käynyt,

      Yön hirmuloille itsen' alttiiks pannen.

      Näin vyöttämättä, kuin mun näet, Casca,

      Poveni ukon vaajalle ma riisuin!

      Kun käärmeilevä sinileimaus näytti

      Avaavan taivaan rinnan, asetuin ma

      Sen tielle ja sen nuolen pilkaks aivan.

CASCA

      Mut noin miks taivasta sa kiusasit?

      Vavista tulee ihmisen ja peljätä,

      Kun suuret jumalat noin jylhät airuut

      Lähettää varoituksen merkiks meille.

CASSIUS

      Sin' olet tylsä, Casca; hengen hehku,

      Tuo roomalainen ele, sulta puuttuu,

      Tai sit' et käytä. Kalvas olet, pelkäät,

      Ja tuijottelet, ihmetyksiin vaivut,

      Kun näät näin oudon kiihkeänä taivaan.

      Vaan tosisyytä mietipäs, mit' ovat

      Nuo tulet, harhaavat nuo haamut kaikki,

      Miks poikkee pedot, linnut luonnostaan,

      Miks ennustaapi vanhus, laps ja narri;

      Nuo kaikki miksi tavastaan ne muuttuu,

      Päämäärästään ja alku-olennostaan

      Noin luonnottomiks, – mieti vaan, niin huomaa!

      Ett' on tuon hengen heihin taivas pannut

      Varoitukseks ja pelvoks heitä käyttäin,

      Kun luonnoton on jokin olokanta.

      Nimittää sulle miehen voisin, Casca,

      Kuin tämä yö niin jylhän, miehen, joka

      Tult' iskee, pauhaa, hautoj' aukoo, karjuu

      Kuin Capitolin jalopeura; miehen,

      Ei ruumiilt' etevämmän meitä kumpaa,

      Mut kauhistavaan määrään paisuneen

      Ja hirmuisen kuin nämä kummat ilmeet.

CASCA

      Tarkoitat Caesaria? Niinkö, Cassius?

CASSIUS

      Niin, ketä hyvänänsä: roomalaisill'

      On suonet niinkuin isillään ja raajat;

      Mut kuollut on, voi meitä! isäin henki,

      Ja äitiemme mieli meitä johtaa;

      Ikeemme sietämys on akkamaista.

CASCA

      Senaatti huomenn' aikoo, niin maar kuuluu.

      Julistaa kuninkaaks Caesarin;

      Merillä, mailla, kaikkialla saa hän,

      Pait