JULIUS CAESAR.
OCTAVIUS CAESAR, |
MARCUS ANTONIUS, | triumvireja Caesarin kuoltua.
M. AEMIL. LEPIDUS, |
CICERO, |
PUBLIUS, | senaattoreja.
POPILIUS LENA, |
MARCUS BRUTUS, |
CASSIUS. |
CASCA, |
TREBONIUS, | salaliittolaisia Julius Caesaria vastaan.
LIGARIUS, |
DECIUS BRUTUS, |
METELLUS CIMBER, |
CINNA, |
MARULLUS, | tribuuneja.
FLAVIUS, |
ARTEMIDORUS, sophisti Cnidoosta.
Tietäjä.
CINNA, runoilija.
Toinen runoilija.
LUCILIUS, |
TITINIUS, |
MESSALA, | Bruton ja Cassion ystäviä.
CATO nuori, |
VOLUMNIUS, |
VARRO. |
CLITUS, |
CLAUDIUS, | Bruton palvelijoita.
STRATO, |
LUCIUS, |
DARDANIUS, |
PINDARUS, Cassion palvelija.
CALPURNIA, Caesarin puoliso.
PORTIA, Bruton puoliso.
Senaattoreja, kansalaisia, vartijoita, seuralaisia, y.m.
Tapahtumapaikka: alussa Rooma, sitten Sardes ja Philippi.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS
Pois, kotihinne, laiskat juhdat! Pois!
Pyhäkö nyt on? Ettekö te tiedä.
Ett' ilman ammattinsa merkkiä
Käs'työläiset ei ulkon' arkipäivin
Saa liikkua? Mik' elinkeino sulla?
Ma, hyvä herra, olen salvumies.
Miss' etunahkasi ja kulmapuusi?
Miks sulla pyhävaattehet on ylläs? —
Te, ystävä, mit' ammattia te?
Totta puhuen, herra hyvä, hienoon taitotekoon verrattuna on minun työni, niin sanoakseni, vaan paikkurin työtä.
Mit' olet ammattia? Suoraan vastaa.
Semmoista ammattia, jota, toivoakseni, saatan hyvällä omallatunnolla tehdä; sillä minä, totta puhuen, korjaan huonoa saattoa.
Ammattis, konna? Vastaa, kurja konna!
Älkää, hyvä herra, älkää, herran tähden, minun tähteni revetkö!
Kuitenkin, jos repeäisitte, niin kyllä minä teitä korjata saatan.
Mitä sillä tarkoitat? Korjatako minua, sinä röyhkeä lurjus?
Niin, herra, paikata teitä.
Olet siis kengänpaikkuri, niinkö?
Niin, herra, naskali yksin se minua elättää. Minä en kamasaksain asioihin ryhdy, enkä saksattarien liioin, muulla kuin naskalillani. Niin, toden totta, minä olen vanhain kenkien haavalääkäri; kun ne hengenvaarassa ovat, autan minä niitä. Ei ole sitä sievää lehmännahkan polkijata, joka ei olisi liikkunut kätteni töillä.
Mut miks et ole verstaassas, vaan täällä
Katuja laahaat tämän joukon kanssa?
Niin, herra hyvä, nähkääs, kuluttaakseni heidän kenkiänsä ja saadakseni näin enemmän työtä itselleni. Mutta, totta puhuen, pidämme nyt joutopäivää, nähdäksemme Caesaria ja iloitaksemme hänen voittoretkestänsä.
Iloita? Miks? Hän mitä meille voitti?
Mit' alamaisia hän Roomaan tuopi,
Koristeiks vaunun pyöriin kahlittuina?
Te kivet, pölkyt, tunnottomat kurjat!
Pii-sydämet te, julmat Rooman miehet!
Pompejon tunsitten. Kuink' useasti
Muureille kapusitte, ikkunoihin,
Torneihin, jopa savutorvihinkin,
Kakarat helmoissa, ja päivän pitkän
Niin kiltist' odotitte nähdäksenne
Pompejon suuren käyvän Rooman halki.
Kun hänen vaunuistaan vaan haameen näitte,
Yleinen eikö soinut riemuhuuto,
Niin että Tiber laidoiltansa säikkyi,
Kun kirkunanne kajahtavan kuuli
Kaaloisiin rantoihinsa?
Ja nytkö teillä juhlapuku yllä?
Ja nytkö vietätten te joutopäivää?
Nyt senkö tietä kukitatte, joka
Pompejon verta voittoriemuin sotkee?
Pois!
Kotiinne pois, rukoilkaa polvillanne,
Ett' torjuis meiltä jumalat sen turman,
Jok' ompi moisen kiittämättömyyden
Ehdoton palkka!
Menkää, kansalaiset,
Kokoilkaa rikoksenne sovinnoksi
Kaikk' ammattinne köyhät, käykää sitten
Luo Tiberin, sen juottiin kyyneleenne
Vuodattakaatte, siks ett' alin virta
Ylintä äyrään reunaa suutelee.
Kas, kuinka taipuu melto mieli! Pois he
Nyt hiipivät, syyn salpa kielillänsä.
Käy sinä Capitoliin tuota tietä,
Min' astun tätä. Paljaiks riisu patsaat,
Jos peitetyt ne juhlakoristeill' on.
Tuo käykö päinsä?
Nyt, tiedäthän, on Lupercali-juhla.
Viis siitä! Patsait' älä peittää salli
Caesarin voittomerkeillä. Nyt lähden
Ja kaduilt' ajan roistokansan pois;
Tee samoin sinä, missä parven huomaat.
Siivistä Caesarin nuo höyhenekset
Kun pois vaan noukitaan, hält' estyy lento.
Hän muuten yli silmänkannon kiitää
Ja saattaa orjanpelkoon meidät kaikki.
Toinen