Näyttelijättären tarina. Anttila Selma

vanhoista ajoista. Hän irroitti veitsen tupesta sormillaan taskussa ilman mitään tarkoitusta, itsekään tietämättä, miksi irroitti.

      Samassa hän tunsi lujan kouran tarttuvan takaapäin hameeseensa ja hän suistui kiikkuvalta kiveltään koko painollaan riipaisten itsensä irti. Mies vaappui kivellä, ja menetettyään tasapainonsa Katrin nykäistessä hamettaan syöksyi hän kohti Katria kuin olisi tahtonut tavoittaa häntä uudestaan.

      Silmänräpäyksessä oli Katri vetäissyt veitsensä puolustuksekseen, ja onnettomuus tapahtui, veitsi leikkasi syvän haavan Kaivolan ranteeseen.

      Katri selveni kohta hypähtäen kaaduttuaan pystyyn ja aikoi paeta, mutta mies huusi:

      – Älä mene, minä kuolen!

      Lapsi pysähtyi katsomaan kappaleen matkan päästä ja jähmettyi kauhusta nähdessään Kaivolan paidalla verta.

      – Yritä sitoa! – pyysi Kaivola. – Revi riepua paidastani!

      – Ei se ole puhdas, – sanoi Katri tyyntyen päästessään toimimaan.

      Hän kääntyi selin Kaivolaan ja repäisi valkoisesta alushameestaan pitkän rihman, jolla sitoi ranteen niin hyvin kuin taisi.

      – Se valuu riivatusti, – manasi Kaivola, – juokse sinä hakemaan apua Harjusta, pyydä maisteria tulemaan. Kuule, odota, sano: Kaaduin aseeseen, veitseeni. Nääthän sen itse, valuu kuin härän kurkusta!

      Katri ei juossut, hän liiti kiveltä kivelle halki metsän linnuntietä, tuntien joka kannon, puun ja mättään, ja saapui Harjuun menehtymäisillään. Hän vapisi ja itki hiljaa koputtaessaan maisterin ovelle. Sali oli pimeä ja valo tulvahti sivuhuoneen ovesta maisterin avatessa, joten Katri ensin huikaistui ja sopersi:

      – Onnettomuus, Kaivola kaatui!

      – Missä ja miten? – kysyi maisteri Harju säikähtyen nähdessään Katrin kiihtymyksen.

      – Metsässä veitseen, haavasta valuu verta.

      – Mihin paikkaan sattui?

      – Ranteeseen!

      Maisteri Harju veti sormellaan poikki ranteen. – Näinkö?

      – Ehkä se sattui valtimoon, – sanoi Katri. – Se niin vuotaa.

      – Riennetään toki, Löydätkö sinä sinne takaisin? Tulee pimeä.

      – Vaikka keskiyöllä, paikka on lähellä kotiani. He ottivat lyijyvettä ja haavavaatetta mukaansa, ja Miina antoi navettalyhdyn.