Vekkulit ja kekkulit. Antero Warelius. Читать онлайн. Newlib. NEWLIB.NET

Автор: Antero Warelius
Издательство: Public Domain
Серия:
Жанр произведения: Зарубежная классика
Год издания: 0
isbn:
Скачать книгу
>

      Vekkulit ja kekkulit / Leikki-näytelmä kahdessa näytöksessä

      NÄHTÄVÄT:

       Pietari von Sorvi, Peltolan kartanon isäntä.

       Aatami von Sorvi, edellisen nepaa, nuori alotteleva talollinen.

       Paloviinus, |

       Rinnusteliain, | matkustelevaisia ylioppilaita.

       Varonen, |

       Simo Kekkuli, vanha, rikas varatuomari, Pöllölan isäntä.

       Mikkeli Kekkuli, edellisen poika, lauluja sepittävä ylioppilas.

       Kirjaliini, ylioppilas.

       Löllenflyhti, sotaherra.

      Asia on tapahtuvanansa Hämeessä kesäisaikaan.

      ENSIMMÄINEN NÄYTÖS

      (Näkyy kallio järven rannalla, kataja- ja kuusipensaita, kahden koivun välillä ruoho-sutikoita (penkkejä) ja maalaamaton pöytä.)

1:nen Kohtaus

      Varonen. Paloviinus. Rinnusteliain (lonkallansa, nojaten ruoho-penterään).

      VARONEN: Tuo Sorvi on sentään helkkarin kelpo poika; ei hän yhtään suuresta suvustansakaan isottele, niinkuin muut köyhät aatelismiehet. Moni hänenä olisi jo aikaa mennyt tarkkampujaksi, joiden joukossa semmoisten vapaasukuisten ei tarvitse kauvan kivääriä kantaa, vaan kohta pääsevät upseeriksi "niinkuin pyssystä vaan", sanoi Laukelan lukkari – sitten saavat helposti pankeistakin rahaa ja elävät kuin huhdassa. Mutta Sorvi hän eleskelee vaan täällä omilla vähillä varoillansa, tekee ehtimiseen työtä talonsa parannukseksi, ja on tyytyväinen ja iloinen, kuin muutkin peltomiehet.

      PALOVIINUS: Kyllä! Mutta isännäksi ei hänestä sentään ole. Kumminkin kolme hetkeä (katsoo kelloansa) olemme jo luonansa olleet ja tuskin suutamme avanneet. Olisi minulla nyt jo niin uljas kartano ja paljo varoja, kuin toivon tästä viiden vuodenkin jälkeen olevan, kas minäkös polttaisin viinaa ja panisin olutta, että vieraani saisivat vaikka uida. – Mitä tämmöisestä kuivasta elämästä?!

      RINNUSTELIAIN: Hama hänen kuivuudestansa niin huoli! mutta pahin, kun hän on niin liian nuhjusmainen ja ujokin. Olisin, piru vie! minä niinkuin hän omalla kannalla, en suinkaan niin nöyrästi kumartelisi kaikille vallesmanneille, enkä myöskään eläisi noin itsekseni. Näittekö kuinka siivo hän oli tuolla Sutelan hyppy-pidossa?! – Ei! reippiämmän pitää nuoren herran oleman. – Hissutella niin hiljaksensa, kuin hän, ja rakastaa yksinäisyyttä – — —

      VARONEN: Hänellä lienee joku salainen syy – joku syvä suru – — —

      RINNUSTELIAIN: Syvät ja matalat surut saisi ajaa kaikki syvimpään tuli-poroon, jos – — – (Aatami Sorvi tulee, tuoden pulloa ja laseja).

2:nen Kohtaus

      Entiset. Aatami von Sorvi.

      VARONEN: Ahaa!

      PALOVIINUS (napsauttaa sormillansa): Hei! Kas semmoista!

      RINNUSTELIAIN: Perkele, kun saa aina juoda eikä koskaan tapella!

      AATAMI (ystävällisesti): Saapa kyllä, hyvät herrat! Katsokaas noita kivisiä maita, näitä laihoja peltoja – — – niiden kanssa saisi tapella vaikka karhun voimilla, ja mahtaisivatko ne sittenkään suurin totella.

      (Pannaan sokeria ja vettä laseihin).

      PALOVIINUS: (Laulaa, samalla sävelellä, kun: "Hvarifrån kommer du min frände"):

          Sinä toivottu ystävä, pulla!

          Et meitäkään unohda,

          Vaan ainapas tännekkin tulla

          Tiet Reinin rannoilta.

          Saas täst' :.:

          Kosk' on hän tuoss'. —

      (Täll'aikaa on pullosta kaadettu. Juodaan).

      RINNUSTELIAIN (Laulaa. Sävel: "I gamla Åbo stad"):

          Niin soivat muinenkin

          Ja urhoolliset olivat;

          Me tuumme taattoihin

          Ja voittelemme kuin pojat,

          Nyt ensin pullon parissa,

          Juo pois :,:

      (Kallistavat)

          Vaan joskus vielä sodissa

          On toist'; :,:

          Kas siell' on päivät suotuisat,

          Kun miekat tanssivat.

      VARONEN: (Laulaa. Sävel: "Ja man kan riktigt galen bli"):

          Ei auta työ ei toimikaan

          Eläissä tähän aikahan;

      (Katsoo Rinnusteliaiseen.)

          Ei miekka eikä kilpi,

          Eik's niin?

          Vaan viekkaus ja vilppi.

      (Kilistää Rinnusteliaisen kanssa.)

          Kili, kinkeli kiin!

          Varansa pitäminen ain'

          Kaikissa paikoin parahin:

      (Aatamille.)

          Äl' usko koskaan naista,

          Eik's niin?

      (Paloviinukselle.)

          Ja vähitellen maista,

          Kili, kinkeli kiin!

      (Juotua Aatamille.)

      No laulas sinäkin – — – ai anteeksi, herra von Sorvi, en huomannutkaan ettemme vielä ole veljes-maljaa juoneet – — —

      RINNUSTELIAIN: No, se käy kuin pyry; ei sitä surra tarvitse.

      Kallistetaas Sorvi! (Juovat ja lyövät kättä). Heripertti Rinnusteliain.

      AATAMI: Aatami von Sorvi. (Aatami ja Varonen juovat.) Aatami von Sorvi.

      VARONEN: Sepeteus Varonen.

      AATAMI (Juotuansa Paloviinuksen kanssa): Aatami von Sorvi.

      PALOVIINUS: Hapakuk Paloviinus.

      VARONEN: Kas niin; laulas nyt veli Sorvi.

      AATAMI: Laulaisin kyllä minäkin, mutten ole juuri hyvin harjaantunut; mitähän olisi, jos laulettaisiin yhdessä. (Laulavat kaikki, Aatamin aljettua):

          Arvon mekin ansaitsemme

          Suomen maassa suuressa;

          Ehk' ei riennä riemuksemme

          Laiho miesten maatessa;

          Leipä kasvaa kyntäjälle,

          Onni työnsä täyttäjälle,

          Ralla, la, la, j.n.e.

          Suomen poika pellollansa

       (Kilistetään Aatamille.)

          Työtä tehdä jaksaapi;

          Korvet kylmät voimallansa

          Pelloksensa perkaapi

          Rauhass' on hän riemullinen

       (Rinnusteliaiselle.)

          Mies sodassa miehuullinen.

          Ralla, la, la, j.n.e.

      (Aatami kilistää toisille.)

          Opin teillä oppineita

          Suomessa on suuria,

          Väinämöisen kanteleita

          Täällä tehdään uusia;

          Valistus on viritetty,

          Järki