ROMEO JA JULIA
Näytelmän henkilöt:
ESCALUS, Veronan prinssi.
PARIS, nuori ylimys, prinssin sukulainen.
MONTAGUE, | kahden keskenänsä riitaisen perhekunnan päämiehet.
CAPULET, |
Capuletin setä.
ROMEO, Montaguen poika.
MERCUTIO, prinssin sukulainen, Romeon ystävä.
BENVOLIO, Moutaguen veljenpoika, Romeon ystävä.
TYBALT, kreivinna Capuletin veljenpoika.
LORENZO, fransiskolainen munkki.
JUHANA, samaa munkistoa.
BALTHASAR, Romeon palvelija.
SIMSON, |
YRJÖ, | Capuletin palvelijoita.
PIETARI, |
AAPRAMI, Montaguen palvelija.
Apteekkari.
Kolme soittoniekkaa.
KUORO.
Muuan poika.
Paris-kreivin palveluspoika.
Muuan upseeri.
KREIVINNA MONTAGUE.
KREIVINNA CAPULET.
JULIA, Capuletin tytär.
Julian imettäjä.
Veronan porvareita; kummankin perhekunnan mies- ja naispuolisia
sukulaisia; vartijoita ja seuralaisia.
Tapahtumapaikkana enimmältään Verona, viidennen näytöksen alussa Mantua.
PROLOGI
Kaks perhekuntaa, yhtä kuuluisaa,
Veronassa – on tapaus siellä, näet —
Vihasta vanhast' uuteen vimmaan saa
Ja kansan verin tahraa kansan käet.
Katala kohtu noiden riitaisten
Kaks lempivää luo kovan onnen lasta,
Ja kurja loppu näiden poloisten
Sovittaa kuoloss' isäin vainon vasta.
Näidenpä kahden surman-suosimain
Kamalat vaiheet sekä isäin raivon,
Jonk' asettaa voi lasten kuolo vain,
Parissa tunniss' esitellä aivon.
Kuunnelkaa kärsivällisesti vaan,
Parantaa puutteet voimin koetetaan.
ENSIMÄINEN NÄYTÖS
Julkinen paikka.
(Simson ja Yrjö tulevat, miekka ja kilpi kädessä.)
Toden totta, Yrjö, me emme anna hutikoida kanssamme.
Emme suinkaan, silloinhan olisimme hutikoita.
Näetkös, jos vimmastumme, niin hutikoimme heitä kalloon.
Huhdo ensin hutikka omasta kallostasi, ennenkuin sen menetät.
Minä isken vikkelästi, kun vauhtiin pääsen.
Mutta sinua ei saa niin vikkelästi vauhtiin.
Montaguen koirakin saa minut vauhtiin.
YRJÖ. Saada vauhtia on sama kuin paeta; mutta uljas mies pitää paikkansa; siis, jos vauhtiin pääset, niin ajat käpälämäkeen.
SIMSON. Sen talon koiratkin ajaa minut paikkani pitämään. Minä pidän seinää vasten kaikki Montaguen rengit ja piiat.
YRJÖ. Se osoittaa, että olet heikko raukka, sillä heikoimmat turvauvat seinään.
SIMSON. Oikein; ja senvuoksi vaimot heikompina astioina aina työnnetäänkin seinään. – Siis, Montaguen rengit tuustaan seinästä pois, ja piiat työnnän seinään.
Riita on herraimme ja meidän, heidän palvelijainsa, välillä.
SIMSON. Yhdentekevä; minä rupean oikein hirmuksi. Kun olen taistellut renkien kanssa, alan julmaksi piioille: otan heiltä piikuuden.
Piian-viranko?
Piian-viran tai piikuuden; käsitä miten tahdot.
Ne sen kyllä käsittävät, jotka sitä tuta saavat.
SIMSON. Minua he kyllä saavat tuta, niin kauan kuin seisoa jaksan; tiedetäänhän että olen kelpo lihamöhkäle.
Hyvä, ettet ole kala; jos kala olisit, niin olisit varmaan kapakala.
Paljasta pamppusi! Tuossa tulee Montaguen väkeä.
(Aaprami ja Balthasar tulevat.)
Pamppu on paljastettu. Haasta riitaa, minä turvaan selkääsi.
Mitä? Turvaatko selkäsi ja karkaat?
Älä pelkää.
Johan nyt! Minäkö sinua pelkäisin?
Pitäkäämme laki puolellamme; anna heidän alottaa.
Minä irmastelen heille ohi-kulkeissani; katsokoot asiaa miten tahtovat.
SIMSON. Ei, vaan miten uskaltavat. Minä näytän heitä sormella, joka on häpeä heille, jos sitä kärsivät.
Näytättekö sormella meitä, herra?
Minä näytän sormella, herra.
Näytättekö sormella meitä, herra?
Onko laki puolellanne, jos myönnän?
Ei.
En, herra, minä en näytä sormella teitä; näytän vain sormella.
Pyydättekö riitaa, herra?
Riitaako, herra? En, herra.
SIMSON. Jos sitä pyydätte, niin olen valmis. Minä palvelen yhtä hyvää herraa kuin tekin.
Ettekä parempaa.
Olkoon menneeksi.
(Benvolio tulee etäältä)
Sano: parempaa; tuossa tulee yksi herrani sukulaisia.
Parempaa.
Se on valhetta.
Miekkanne esiin, jos olette miehiä! – Yrjö,