MORTON. Katsanto on liian ylpeä.
LETHINGTON. Luulen että sitä voi parantaa.
MORTON. Oletteko varma siitä?
LETHINGTON. Olen. Se on muutettava.
MORTON. Asianomaiset suostuvat siis siihen?
LETHINGTON. Täydellisesti.
MORTON. Ja milloin?
LETHINGTON (tuttavasti). Pian, pian! – Ei auta viivytellä. Espanjalaiset apu-varat ovat tulleet, maan-pakolaisten tilukset joutuvat myöskin hänen omakseen. Kahdeksan päivän kuluessa julistaa hän sotaa Englantia ja protestanttia vastaan … liittolaisena on hänellä koko Europa!
MORTON (hiljaa). Siis huomenna?
LETHINGTON (samoin). Huomenna, Knox'in talossa, kello neljä iltapuolella.
MORTON (samoin). Mutta he ovat jäljillä. Kuningas ei ole voinut asiaa salata, lordi Stuart on kuullut hänen uhkaavan.
LETHINGTON. Heitä täytyy siis saattaa harhateille.
MORTON. Te tahdotte Murray'n sormusta, heittääksenne sitä italialaisen kurkkuun?
LETHINGTON. Tahdon. – Ei muuta täällä.
MORTON (ääneen). Todellakin oivallinen kuva; kun vaan tuo käskevä katsanto hiukan lievennetään.
LETHINGTON (samoin). Ja tuo italialainen kaulus poistetaan. (Morton menee peräovesta ulos täll'aikaa). Tuolla tulee Rizzio – ahaa! puhuen Stuart'in kanssa!
(Vetäytyy syrjäpuoleen ja menee ulos).
KUUDES KOHTAUS
RIZZIO ja STUART.
RIZZIO. Luulenpa kuitenkin, että mylord näkee aaveita selvällä päivällä. Maanpakolainen Murray on Englannissa ja kurjuudessa, hänen puolueensa vielä suuremmassa kurjuudessa, Elisabeth ei tahdo heitä auttaa. Elisabeth auttaa ainoastaan niitä, joiden käy hyvin' Mistä siis saisivat varoja nostattamaan kapinaa Skotlannissa.
STUART. Ei kapinata, monsieur; en ole puhunut kapinasta. Ei, se on pahempaa!
RIZZIO. Mikä on kapinata pahempi?
STUART. Salamurha.
RIZZIO. Salamurha! (tekee ristinmerkin). Pyhä neitsyt on suojeleva hyvää asiata ja sen uskollista palvelijaa.
STUART. Pyhä neitsyt on oikullinen niinkuin muutkin naiset, ja minun neuvoni on, monsieur, että vahvistatte linnan vartijajoukkoa.
RIZZIO. Kiitän, mylord, teidän teräväjärkisistä neuvoistanne.
STUART. Madame, ma soeur, tietää paraiten itse että jo kolmesti hänen kallis-arvoinen personansa on ollut vaarassa tässä raa'assa maassa. Tällä kertaa ehkä muutkin, kuin hän, ovat vaarassa.
RIZZIO. Ketä mylord tarkoittaa?
STUART. Monsieur tietää että tämän maan aatelisto ei häntä rakasta.
RIZZIO. Suojelus-pyhäni, Sankt Antonius Paduasta, on minua varjeleva pahoista ihmisistä. Kuningatar, mun korkea hallitsijani, on armossa pitävä huolta turvallisuudestani.
STUART. Parasta on, että te puhuttelette kaartinkapteeni Erskinea; se on oikea mies varjelemaan teitä, monsieur.
RIZZIO. Kiitän, mylord; minä puhuttelen häntä.
STUART. Monsieur, minä olen sanonut teille tämän, ei teidän tähtenne, vaan sentähden, että madame, ma soeur, teitä suosii. Monsieur, minun pitää aloittaa pöytätanssia.
RIZZIO. Mylord!
SEITSEMÄS KOHTAUS
RIZZIO, sitten LETHINGTON.
RIZZIO. Salamurha!
(Hänen kääntyessään, seisoo Lethington ihan hänen takanansa; hän säikähtyy).
LETHINGTON. Pelkäättekö että ai'on teitä salaa murhata?
RIZZIO. Kuka on sanonut? —
LETHINGTON. Tahtoisin puhua kanssanne. Kreivi Morton on minut lähettänyt. Tiedätte ett'ei hän mielellään itse puhu teidän kanssa.
RIZZIO. Kun hän on saanut niin kohteliaan sanansaattajan, niin hänen varmaankaan ei sitä tarvitse.
LETHINGTON. Itse hän on vielä korkeamman miehen lähettiläs.
RIZZIO. Kenenkä?
LETHINGTON. Murray'n.
RIZZIO. Vai tuon karkoitetun kapinan-nostattajan! Vai heillä on yhteisiä asioita?
LETHINGTON. Siihen vastatkoon Morton itse.
RIZZIO. Minua ei ollenkaan huvita Murray'n asiat, eikä ne henkilöt, jotka niitä asioita ajavat.
LETHINGTON. Mutta mahdollista kuitenkin on että nuo asiat teitä vielä voivat vähän huvittaa.
RIZZIO. Sitä suuresti epäilen.
(Käy istumaan).
LETHINGTON (syrjään). Hän käy istumaan minun läsnä ollessani!
RIZZIO. Käykää istumaan, herra valtiosihteeri!
LETHINGTON. Olen teille suuresti kiitollinen, herra yksityissihteeri; (käy istumaan, selkä puoleksi Rizziota vastaan, ja laskee molemmat jalkansa eräälle tuolille). Eikö teillä ole minkäänlaisia himoja, David Rizzio?
RIZZIO. Himot ovat vaaralliset valtiomiehelle.
LETHINGTON. Se muistutus on niin todenperäinen, että juuri äsken olen ollut tilaisuudessa sitä tehdä. Mutta kuitenkin…
(Rupee leikkimään kreivi Murray'n sormuksella).
RIZZIO. Mutta kuitenkin jarli arvelee, ett'ei kukaan ole himojansa vailla?
LETHINGTON (lausuu painolla). Niin.
RIZZIO. Siinä tapauksessa täytyy vaan asettaa niin että ne sopivat yhteen työmme kanssa…
LETHINGTON. – ett'ei välikäteen jouduta; aivan niin; —
RIZZIO. Ja jos koettaisin sanoa miksi minun on hyvin käynyt tähän asti, niin syy on etsittävä juuri siinä.
LETHINGTON. No niin, ei ole mahdotointa!
RIZZIO. Skotlantilaisilla on tavallisesti jonkunmoinen perintö, unelma, kosto tai kunnianhimo, jonka tähden joutuvat pulaan.
LETHINGTON. Varsinkin tämmöisenä muutosten aikana, kun vanhaa ja uutta mielessä taistelee, – se on totta.
RIZZIO. Minä tulin tänne muukalaisena, minulla on yksi ainoa päämäärä, ja se on olla uskollinen ja hyödyllinen kuningattarelle.
LETHINGTON. Sentähden hän pitää enemmän teistä kuin meistä, se on luonnollista.
RIZZIO. Jos ei juuri luonnollista, niin viisasta kenties.
LETHINGTON. Kenties.
RIZZIO. Seuraukset eivät muuta todista.
LETHINGTON. Nyt katolilaisten asia menestyy, se on totta.
RIZZIO. Mutta mikä mainio sormus tuo on, jota jarli tuossa pitelee?
LETHINGTON. Kallis, eikö totta?
RIZZIO (nousee). Harvoin olen senkaltaista loistoa nähnyt! Kuinka? – se on suuremmasta arvosta kuin kalliin kruunutimantti!
LETHINGTON. Oletteko joskus seisoneet juvelipuodissa?
RIZZIO. Kun ostan kalliita kiviä, niin tuotan ne luokseni.
LETHINGTON. Minua ilahuttaa että kuitenkin voitte sitä arvostella.
RIZZIO. Rakastan kauniita kiviä ja minulla on kokoelma niitä itselläni.
LETHINGTON. Jos kokoelette kalliita kiviä, niin varmaankin tunnette tätä; sillä tuntijalla on tarkka silmä.
RIZZIO (tarkastaa sitä). Jarli Murray'n! Oletteko sen ostaneet?
LETHINGTON. En, hän tahtoo lahjoittaa sen pois.
RIZZIO.