Syyskuun 18 päivänä vietimme täällä pataljonamme vuosijuhlaa. Tätä juhlaa viettäessämme emme myös unohtaneet sitä, jolta kaikkinainen hyvä anto tulee, nimittäin taivaan Herraa, jolle kannoimme hartaalla, yksinkertaisella sydämellä nöyrät kiitoksemme. Tänä juhlallisena hetkenä muistui taas jokaisen sotilaan rinnassa muistot pataljonamme muodostumisesta, jonka edistäminen oli meillekin tärkeä tehtävä nyt alotetulla sotaretkellämme erittäin, sillä sotaretki juuri onkin otollinen aika, jolloin sopii edistää ja saattaa kunniaan sekä maineesen joku erityinen pataljoona eli joukko ja samalla se kansa, jonka pojat sen lippua urhollisesti seuraavat.
Kischinev'issä viivyimme saman kuun 1:seen päivään.
Syyskuun 21:nä päivänä k:lo 1. j.pp. läksimme marssimaan leiripaikastamme rautatien asemahuoneelle, jossa saimme odottaa koko ehtopäivän ja vielä osan yötäkin, nojaillen ja istuskellen lähellä asemahuoneen rakennuksia. – Siinä vartoessani kuuvalon näöllä kirjoitin minäkin erään kirjeen hirren päällä, joka ajelehti lähellä tavarahuonetta, lähettääkseni Suomeen.
Tästä läksimme rientämään eteenpäin klo 9 j.pp., kunnes 22 päivä k:lo 8 e.pp. saavuimme Korneschtiin, joka on muuan pysäyspaikka vielä Venäjän puolella; täällä viivyimme noin 6 tuntia, jolla ajalla aterioitsimme, ja sen jälestä jatkoimme matkaamme eteenpäin. Ehtoopäivällä pysähdyimme erääsen pysäyspaikkaan, joka oli Venäjän ja Rumanian rajalla, nimeltä Ungheni, jossa kohtasimme ensikerran rumia Turkin baschibotsukeja sotavankeina, meidän pojat arvelivat: "kyllä nuot ovat aika mörköjä". Viivyttyämme tässä 40 minuuttia läksi juna taas piirtämään eteenpäin. Junamme kulki Pruth virran ylitse k:lo 1/2 8 j.pp., jolloin soittokunta soitti "Porilaisten marssia" ja hurraahuudot kaikuivat kaikista vaunuista. – Tämä virta on rajana Venäjän ja Turkin välillä, nyt oli siis kaikki jäänyt, joka vielä olisi muistuttanut mieleemme jotakin oman keisarikunnan muodosta. —
Me olimme Rumaanian rajain sisällä ja saavuimme Jassy'n kaupunkiin ehtoolla myöhään. Täällä asetuimme leiriin eräälle korkealle mäen rinteelle lähelle kaupunkia, jonne pystytimme telttamme, ja sen jälestä panimme levolle.
Syyskuun 23 päivän aamulla k:lo 9 pidettiin jumalanpalvelus leirimme kentällä, sinisen ja kirkkaan taivaan alla. Ilman muita erityisiä tapauksia, käyskentelimme huviksemme pitkin Jassyn sementistä perustettuja katuja sekä kaupungin vierellä olevissa kauniissa puistoissa. Juutalaisia näkyi täällä olevan tavallista enemmän. Ajurit (isvossikat) olivat hyvin upeasti varustetut, kaksi hevosta edessä ja punaisella veralla päällystetyt istuimet ajopelissä (vaunuissa) ja niillä ajo näytti hyvin upealta, sentähden että siellä issikoilla ei ollut numerotaulua näkyville asetettu, vaan luuli jonkun pöyhkeän henkilön omistavan ne. – Karhun-tanssittajia kävi leirissämme useampia, niillä näytti täällä olevan vapaa liikuntolupa. Vetivätpä meidänkin pojat vähä "nallen kanssa käsikalikkaa", se myöskin oli vähä omituista, kun ne nallen tanssittajat olivat melkein yhtä karvaista (partaisia) kuin nallekin, kumminkin mitä kasvoista näkyi; ne lauloivat niin kimakkaasti muutamia värssyn pätkiä venäläisen tanssitahdin mukaan, että meitäkin melkein hypitytti, sitä vähemmin "Mesikämmentä". – — Jassyn kaupunki on rakettu kauniiseen avaraan laaksoon ja mäenvieremään. Asujamet tuntuivat luonteeltaan olevan hyvänsuopia ihmisiä.
Syyskuun 26 päivän aamulla k:lo 6 lähdimme Jassysta. Rautatie kulki Sereth virran ja sen lisäjokien yli. Monta kertaa juna pysähteli monissa pysäyspaikoissa isot ajat.
Syyskuun 27 päivän ehtoolla pysähdyttiin Brailov'an pysäyspaikkaan Donavan rannalla. Siinä oli hupainen katsella kuinka Donavalla kuleksivat sotalaivat antoivat merkkiä ja viittauksia toisilleen sähöllä, pilkko pimeässä syys-yössä. Muutaman tunnin tässä seisottuamme jatkoimme taas matkaamme eteenpäin, kunnes Syyskuun 28 päivän aamulla k:lo 8 pysähdyimme vähäksi aikaa Ploesc'in kaupunkiin. Tästä jatkoimme matkaamme eteenpäin ja saavuimme k:lo 1/2 12 e.pp. Bukarestiin Rumanian pääkaupunkiin. Tässä seisottiin ehtoosen asti. Kaupunki näytti suurelta ja kauniisti raketulta. Meidän ei sallittu mennä kaupunkiin, vaan täytyi oleskella siinä, missä juna pysäytettiin. Onneksi sattuivat pysäyttämään sen erään suuren tehtaan kohdalle, jossa monia satoja neitosia työskenteli. Niiden tultua päivällis-levolle, eräälle kauniille kedolle lähelle sitä paikkaa, missä meidänkin junamme seisoi, aljettiinpa tässä nyt tanssia oikein aika lailla, meidän pojilla kun oli pillit ja pelit mukana. Puhetta ei ymmärretty, mutta tytöt hymyilivät niinkuin ainakin tanssissa. Ehtoolla lähdimme tästä eteenpäin; kuljettuamme koko yön saavuimme Syyskuun 29 päivän aamulla k:lo 5 Fradeschdi'in pysäyspaikalle noin kuusi virstaa Giurgevon kaupungista Donavan rannalla vastapäätä Rustschuk'ia. Meillä on hyvä hevonen, sanoi joku joukosta, koska se aina vaan kiljuu ja puhkuen rientää eteenpäin. Mutta jopa se huusikin viimeisen kerran, sanoi toinen, kun juna pysähtyi pysäyspaikan etusillan viereen. Näin päätimme matkustuksemme nopeimmilla kulkuneuvoilla eli höyryveturilla.
Olimmekin hiukan jo kangistuneet, kun istua kökötimme, paitsi muutamia pieniä poikkeuksia, junassa 17 vuorokautta. – Siellä väliin koetimme nukkuakin penkeille, vaan eihän niille kaikki mahtuneet. Siitä sovittiin "pitkän tikun vedolla", kenen oli vuoro mennä penkin alle. Fradeschdin pysäyspaikalta marssimme vähän matkaa eräälle ylängölle, otettuamme kaiken tavaramme junasta mukaamme. Täällä asetuimme leiriin ja pystytimme telttamme, joissa sitten sopi oikoa kangistuneita jäseniämme. Ilma oli sangen lämmin ja ihana sekä kaunis näköala Donavalle Giurgevoon ja Rustschukiin päin. Tässä kuulimme ensi kerran tykistön laukauksia oikein todellisuudessa, vaikka Krasnoje-Selossa olimme niitä paljon kuulleet leikkisodissa pamahuteltavan.
Syyskuun 30 päivän aamulla k:lo 7 aloitimme tuon pitkän jalkamarssin, joka olikin mitä vaikeinta, kuin ajattelee sitä rasittavaa kuumuutta ja auringon paahdetta, joka näinä päivinä vaikeutti meidän kulkuamme. Täysi taakka seljässä kuin kamelilla, astuimme eteenpäin kärsien sanomatonta janoa, sillä matkamme kävi läpi summattomain maissipeltojen, joissa monen virstan laajuudelta oli mahdoton saada vettä. Sitä paitsi oli tällainen marssiminen meille vielä outoa näin kuumassa ilman-alassa. Marssisuuntamme länttä kohden, pitkin Donavan rannikkoa, niin kaukana kuitenkin siitä, ett'emme virtaa nähneet. Yöksi saavuimme Potineis nimiseen kylään, jossa lepäsimme yömme kylän läheisellä ahteella.
Lokakuun 1:sen päivän aamulla k:lo 6, sen jälkeen kuin rauhallinen uni oli virvoittanut matkasta uupuneita voimiamme lähdimme marssimaan pitkin ääretöintä maissipelto-tasankoa; 9 pitkää tuntia ilman vettä, kuljimme kärsien polttavaa janoa ja päivän paahtamista, kunnes ehtoopäivällä saavuimme Brigabir nimiseen kylään. Täällä asetimme telttamme kuntoon kylän vieritse juoksevan virran rannalle. Siinä sitten uimme ja haudoimme jalkojamme siksi kunnes ehtoolla paneusimme levolle.
Lokakuun 2:sen päivän aamulla k:lo 6 jätettyämme yösijat, kävimme astumaan täksi päiväksi määrätyn matkamme päämaalia kohden, nimittäin Simnitzan kaupunkiin, jonne saavuimme k:lo 3 j.pp.
Täällä asetimme telttamme eräälle Donavan ympäröimälle saarekkeelle. Kas täällä nyt seisoimme mielet kiihkeinä tuon eteläpuolisen Europan kuningasvirran Donavan äyräillä. Entiset esi-isämme, nuot saksalaisilta tunnetut "Hakkapelitat" olivat tosin ennen ehtineet täällä täyttää maljansa sen samealla vedellä, vaan nyt seurasi toinen joukko; heidän terässekaiset jälkeläisensä, yhtä uljaalla mielellä seuraten myös heidän esimerkkiänsä aikoen voittaa ja ansaita muukalaisten silmissä saman puhtaan sotakunnian kuin heidän jo muinaisuuden muistoihin vaipuneissa Saksan sodissa. Silloin rangaisten paavilaisia; nyt mahometteja. Kummalliset äänet häiritsivät rauhallista yölepoamme, sillä Simnitzasta kuului lakkaamaton koirain haukunta ja varsin innokkaat säveleet satojen kukkojen kurkuista. Plevnasta taas kuului ankara tykkien jyske, jossa tuonen enkeli teroitti kamaloita kutsumuksiansa tuon mahtavan ja kovasti puolustetun Plevnan verihäihin. Mukava kehtolaulu sotureille. Kaunis kuvaus kuutamossa, suloisena syysehtoona.
Lokakuun 3:n päivän aamulla k:lo 8 jätimme tuon Donovan pikkusaaren taaksemme ja lähdimme marssimaan Donavan yli