Jo nimensäkin ompi pähkähullu!
Mi miehen nimi ompi "Pater Paulus"?
Se mitä merkitsee?
HOVIMESTARI.
En ymmärrä! —
Mut mitä täällä näin sä varhain teet?
Sä sanoit laulaneesi? Niinkö oli?
LAKEIJA.
Niin. – Lauloin hiukan sinun tyttärelles.
Mä häntä kauvan olen katsellut,
hän mua miellyttää. Hän tosin ei oo nuori,
mut viehättävä on hän sekä viisas.
HOVIMESTARI.
Vai niinkö tuumit. Taidat rakastaa?
LAKEIJA.
En sitä kieltää voi.
HOVIMESTARI.
Ja mitä aijot?
LAKEIJA.
Sä arvaathan sen itse. Onnellinen
mä oisin, jos hän suostuis ottamaan
mun mieheksensä; hänen olet isä,
mun sulta tulee häntä ensin pyytää.
HOVIMESTARI.
Sä oothan pulska mies. Sun sukus tosin
ei ole suuri, mutta olethan
sä suuren herran palvelija, myöskin
sull' lienee rahaa.
LAKEIJA.
Ompa sitäkin!
HOVIMESTARI.
No kuinka paljon?
LAKEIJA.
Sata kultarahaa.
HOVIMESTARI.
Se vähän on. Ei vaimos elä sillä,
hän on mun tyttäreni, minun, minun,
ja minä olen – — —
LAKEIJA.
Hovimestari!
Siis miksi ylpeilet? No tyttös tänne!
Siis lyödään kättä!
HOVIMESTARI.
Mietin hiukan vielä!
LAKEIJA.
Se mitä enää auttaa asiassa?
No tuohon käteen siis, no – anna pois!
HOVIMESTARI.
En tiedä oikein, hiukan epäilen.
Sä olet köyhä.
LAKEIJA.
Aivan kyllin rikas!
HOVIMESTARI (Epäröiden.)
No – sama se!
LAKEIJA.
Oi kiitos, kiitos, kiitos!
Ja koska häät?
HOVIMESTARI.
No vaikka tänään jo,
jos tyttö suostuu.
LAKEIJA.
Olen siitä varma!
Hän kyllä suostuu.
NARRI (Puistosta.)
Tietysti hän suostuu!
HOVIMESTARI.
No astu sisään! Maljasi mä juon,
mun vävypoikani!
LAKEIJA.
Oi kiitos, kiitos!
(Lähtevät taloa kohti.)
HOVIMESTARI (Matkalla.)
Ai kuulehan! Mä kaikki kysyin sulta,
mut yhden unhotin. No vähät siitä!
Sä ootko kunnon mies?
LAKEIJA.
Voit olla varma.
(Menevät sisään, päivä alkaa valjeta.)
Neljäs kohtaus
Narri.
NARRI (Tulee puistosta, istuutuu portaille.)
La-aula, laula, laula sa!
(Nauraa.)
Niin ihmeen hullunkurista on tää,
ja samalla niin perin surullista,
mut en voi sentään olla nauramatta.
(Nauraa.)
Tuo Colombina!
(Nauraa.)
Colombina?
(Nauraa.)
Tuo!
(Nauraa.)
Saa tänään vihdoin miehen!
(Nauraa.)
Colombina!
Niin, voihan tälle nauraa kamalasti!
Mut voisi itkeäkin. – Hän on kunnon mies
tuo lakeija, mä suren häntä vaan!
Mä luulen, että syntyy aika läiske
jo tänä iltana, jos päivällä on häät.
(Nauraa.)
Nyt nauroin taas! Ei sovi nauru tässä,
on miehen onnesta nyt kysymys,
on onnettuutta koitettava välttää.
Mut miten? Miten narri sitä voisi?
(Miettii.)
No miksei sentään!
Lasna ollessani
mun isä lausui mulle juuri näin:
"Oi rakas lapsi, sull' on narrin lahjat!
Mut lahjoja ne ovat nekin myös!
Sait viisaan pään ja kyttyrän, siis tiedä,
et muuksi kelpaa sä kuin narriksi,
sä vaikka oisit kuinka rikkiviisas
ja kuinka oppinut. Sull' ompi kyttyrä,
ja sitä, sitä katsoo elämä
ja miettii katsoissaan, kas tuoss' on narri.
Siis pidä hyvänäsi kyttyrä
ja ole narri, ällös häpeä,
jos maailmakin nauraa, pilkkaa sua.
Voit saada