Dionysos. Фридрих Вильгельм Ницше

kulta-purppurainen vyö,

      on aikaa kylliksi

      viel' laulaa yksinäisyys-unelmoista

      – oi onneni!

      PINJA JA SALAMA

      Ma nousin mereen ilmojen;

      jos puhun – niin ei vastaa ken.

      Ma yksinäiseks ylenin —

      ma varron: mitä vartoisin?

      Ken pilviin saakka kohoaa, —

      hän vartoo ensi salamaa.

      KERRAN – ARMON VUONNA ENSIMÄISENÄ KAI —

      Kerran – armon vuonna ensimäisenä kai —

      Sibylla, viinittä juopuin, sanoiksi sai:

      "Nyt käy nurin päin!

      Ei matalassa viel' ollut maailma näin!

      Voi, Rooma suur' on nyt naurava porttolan nainen,

      ja Caesar elukka, jumala – juutalainen!"

      JUOPUNUT LAULU

      Inehmo, oi! Yön kellot mitä sulle soi? "Unt' untelon ma nukuin – , väistyi uni pois: Syv' elo on, mitata päivän miel' ei vois. Syv' itku sen – , syvempi vielä ilon-syys: Huol' itkee: kestä en! Vaan ilon miel' on iäisyys – , – on syvä, syvä iäisyys!"

      MISTRALILLE

      Tanssilaulu

      Mistral-tuuli, pilven turma, mustan murheen kirkas surma pauhaava, sua lemmin ma! Esikoiset saman sylin oomme, kohtalomme ylin yks on ikuisuuksista.

      Silopintaa kallioiden vastaas riennän karkeloiden tahtiin viiman kanteleen: kun sa purjehitta ennät, vapahista vapain lennät yli kesyttömän veen.

      Huutos ilman halki viilsi, rantaan juoksin, jossa kiilsi vuorenseinä kellervä. Kallioilta voiton-innoin syöksyit jalokivi-pinnoin silloin kosken ryöppynä.

      Taivaan aavaa kenttää kiiti orhisi ja vaunus liiti niinkuin tuli pitkäisen, salamana ruoskas siima orhiin iski, niinkuin viima lensit rataas myrskyten, —

      Alas syöksyit vaunuistasi, lyhentyen lennossasi viuhuvaksi nuoleksi syöksyit suoraan syvyyksihin, niinkuin rusko-uutimihin aamun säteet syöksyvi.

      Tanssi, tanssi kavalilla vaahtoharja lainehilla – luoja uutten tanssien! Tanssimme saa tuhat tapaa, taitehemme – olkoon vapaa, tietehemme – iloinen!

      Kukkasista kuulun tiemme kukoistuksen, lehvän viemme seppeleeksi kunnian! Karkeloimme sylitysten kera porttoin, pyhimysten, jumalan ja maailman!

      Ken ei tanssi tuulten lailla, viihdy sitehiä vailla, raihnas, raajarikkoinen, ken on hurskaan-liukaskieli, hyve-pöllö, mietomieli, taivaamme ei ole sen!

      Tuprutamme tomut teiden sieraimihin nääntyneiden, puhdistamme rannikon! Heikon rinnan hengityksen, velton silmän väsymyksen täältä väistyminen on!