Charles Louandre kirjoittaa toimittamassaan Molière-painoksessa seuraavat esisanat:
Tätä kappaletta näyteltiin ensi kerran Palais-Royalin teatterissa 21 p. toukokuuta v. 1671. Se on muinaisaikaisen huvinäytelmän jäljittelyä, johon liittyy lukuisia lainoja erinäisistä italialaisista ja ranskalaisista juonikomedioista. Terentiuken Phormiosta on saatu sen alkuperäinen aihe, ja moneen kohtaukseen on vaikuttanut Rotroun komedia Sisar, Cyrano de Bergeracin Petetty oppinut, muuan italialainen suunnitelma, Perheen-isän Osa, Francisquine, Tabarinin ilveily, Grotton Emilia ja Lariveyn Constantia. Juuri niistä lainoista puhuessaan, joita Molière on ottanut Scapinin Vehkeilyihin hän sanoi: "Minä otan tavarani sieltä mistä minä ne löydän." Epäilemättä, kun asettuu ahtaasti klassilliselle näkökannalle; jos arvostelee, niinkuin muutamat arvostelijat, maun lakikirjan mukaan, joka usein on vain saamattomuuden ja ikävän kirja, niin ei sovi asettaa puheena olevaa kappaletta näyttämölle mestariteosten joukkoon; mutta siltä ei voi ainakaan kieltää ensi sijaa mestari-ilveilyjen joukossa. Molière tahtoi saada nauramaan; hän onnistuu, ja siitä on tässä kysymys; ja vastataksemme niihin arvosteluihin joita on tehty Scapinin Vehkeilyjen johdosta emme voi tehdä parempaa kuin siteerata seuraava Voltairen lausunto: "Jos Molière olisi lahjoittanut ilveilynsä Scapinin Vehkeilyt todellisena huvinäytelmänä, niin Despréaux olisi ollut oikeassa sanoessaan kirjassaan Art poétique:
"Siinä Molière, kaunistaen kirjoitelmiaan
Olisi ehkä voittanut taiteensa palkinnon
Jos, vähemmin kansan ystävänä, oppineissa maalailuissahan
Hän ei olisi usein pannut henkilöitänsä irvistelemään,
Hyljännyt hullunkurisen vuoksi hienoa ja miellyttävää
Ja häpeämättä liittänyt Terentiukseen Tabariniä.
Naurettavassa säkissä johon Scapin kääriytyy
Minä en tunne enää Misanthropen tekijää."
"Saattaisi vastata tälle kuuluisalle arvostelijalle ettei Molière, todellisissa huvinäytelmissään, suinkaan ole liittänyt Terentiusta Tabariniin, niissä hän voittaa Terentiuksen: että hän on myöntynyt noudattamaan kansan makua ainoastaan ilveilyissään, joiden otsake jo ilmoittaa alhaista koomillisuutta; ja että tämä alhainen koomillisuus oli välttämätöntä hänen seurueensa toimeentulon turvaamiseksi."
"Molière ei ajatellut että Scapinin Vehkeilyt ja Väkinäinen avioliitto olisivat Saiturin, Tartuffen, Ihmisvihaajan, Oppineiden Naisten veroisia tai edes samaa lajia Ja vielä, kuinka Despréaux voi sanoa että Molière olisi ehkä voittanut taiteensa palkinnon! Kuka sen palkinnon sitte saa, jos ei Molière ole sitä saanut."
Me lisäämme että joskin tekijä tässä luettavana olevassa kappaleessa on liioitellut leikin laskussa, on hän myös usein pitänyt todellista koomillisuutta niin korkealla kuin vain hän on voinut kohota, ja niinkuin Geoffroy aivan oikein huomauttaa: tämä Scapin, joka tekee niin paljon mielettömyyksiä, tekee myös joskus mitä viisaimpia asioita; sitä todistaa hänen puheensa lain väärinkäyttämisen vaaroista.
HENKILÖT:
Argante, Octaven ja Zerbinetten isä.
Géronte, Léandren ja Hyacinthen isä.
Octave, Arganten poika.
Léandre, Géronten poika.
Zerbinette, mustalaistyttö, Arganten jälleen löydetty tytär.
Hyacinthe, Géronten tytär.
Scapin, Léandren palvelija.
Silvestre, Octaven palvelija.
Nerine, Hyacinthen imettäjä.
Carle, Scapinin ystävä.
Kaksi kantajaa.
Paikka: Neapeli.
ENSI NÄYTÖS
ENSI KOHTAUS
Octave, Silvestre.
Octave. Voi, mikä onneton uutinen rakastuneelle miehelle! Mihin tukalaan asemaan olenkaan joutunut! Kuulitko tosiaankin, Silvestre, satamassa kerrottavan, että isäni tulee kotia?
Silvestre. Niin.
Octave. Että hän tulee tänä iltana?
Silvestre. Tänä iltana.
Octave. Että hän tultuaan aikoo heti naittaa minut?
Silvestre. Niin.
Octave. Herra Géronten tyttären kanssa.
Silvestre. Herra Géronten.
Octave. Ja että hänen tyttärensä on vartavasten tullut Tarentumista tänne?
Silvestre. Niin.
Octave. Ja sinä kuulit nämät uutiset enoltani?
Silvestre. Enoltanne.
Octave. Jolle isäni on antanut tiedon kirjeellisesti?
Silvestre. Kirjeellisesti.
Octave. Ja eno, kuten sanot, tietää kaikki asiamme?
Silvestre. Kaikki asiamme.
Octave. Ah! Puhu nyt kerrassaan suusi puhtaaksi, äläkä pakoita toista nyhtämään joka sanaa suustasi.
Silvestre. Ei minulla ole enää mitään kerrottavaa. Te muistatte kaiken ja kerrotte asiat aivan kuin niiden laita on.
Octave. Neuvohan edes; sano, mitä minun on tehtävä tässä tukalassa tilassa.
Silvestre. Totta vie olen yhtä tukalassa asemassa kuin tekin. Ja tarvitsisin itse neuvoja.
Octave. Isän kirottu paluu vie minut turmioon.
Silvestre. Niin minutkin. Octave. Jos isäni vaan saa kaikesta tiedon, niin satelee vielä myrskynä niskoilleni hurjia moitteita.
Silvestre. Vähät moitteista. Suokoon taivas, että minäkin pääsisin niin vähällä! Mutta kyllä minä saan maksaa teidän hullutuksistanne oikein tuntuvasti Jo näen etäältä nousevan pilven, joka puhkeaa niskoilleni aika selkäsaunana.
Octave. Taivas! Miten pääsen pälkähästä, johon olen joutunut.
Silvestre. Teidän olisi pitänyt ajatella, miten siitä selviätte, ennenkuin ryhdytte koko hommaan.
Octave. Säästä sopimattomat neuvosi, nehän ne surmaavat minut.
Silvestre. Samaten minutkin teidän hullutuksenne.
Octave. Mitä teen? Mitä päätän? Mihin keinoon ryhdyn?
TOINEN KOHTAUS
Octave. Scapin. Silvestre.
Scapin. No, herra Octave, mikäs teidän on? Mikä teitä vaivaa? Mitä on tapahtunut? Olettehan aivan päästä pyörällä.
Octave. Voi, hyvä Scapin, olen hukassa, olen epätoivoissani, olen onnettomin ihminen koko maailmassa.
Scapin. Kuinka niin?
Octave. Etkö ole kuullut mitään minua uhkaavasta vaarasta?
Scapin. En.
Octave. Isäni tulee herra Géronten kanssa kotia, he aikovat naittaa minut.
Scapin. No, mutta mitäs pahaa siinä on?
Octave. Voi, sinä et tiedä levottomuuteni syytä.
Scapin. En; mutta teistähän yksin riippuu, saanko sen tietää, vai en.
Octave. Voi, Scapin, jospa sinä keksisit jonkun keinon, jonka avulla pelastaisit minut tästä tukalasta asemastani, niin totta totisesti minä olisin ikuisesti kiitollinen sinulle.
Scapin. Totta puhuen, tuskinpa löytyy koko mailmassa ainoatakaan seikkaa, joka olisi minulle mahdoton. Olen epäilemättä taivaalta saanut erityisen neronlahjan keksiä noita järjen hienouksia, joita yksinkertainen