RIZZIO. Se teitä surettaa, jarli Lethington?
LETHINGTON. En olisi se suora mies, mikä olen, jos koettaisin salata että se minua surettaa. – Tässä on sormus!
RIZZIO. Jarl Murray'n onnettomuus koskee minuun kipeästi, mutta auttaa häntä takaisin tänne, sitä en voi.
LETHINGTON. Ette tahdo?
RIZZIO. Minä ymmärrän että tavallisella sukkeluudellanne olette havainneet himoni; mutta tällä kertaa se valitettavasti ei sovi yhteen kuningattaren aikeiden kanssa. Au revoir!
(Aikoo mennä).
LETHINGTON (avaa kamiinin suupellin, aikoo heittää sormuksen sinne).
RIZZIO. Madonnan nimessä, mitä teette?
LETHINGTON. Ei siitä enää ole mihinkään.
RIZZIO. Onhan se suuri kalleus, sillä on suurempi arvo, kuin koko omaisuudellani!
LETHINGTON. Tahdotteko pelastaa sen?
RIZZIO. Tietysti!
LETHINGTON. Ottakaa se siis!
RIZZIO. En. – Mutta antakaa se hänen sisarellensa kuningattarelle; antakaa hänen säilyttää sitä jarlia varten!
LETHINGTON. Jarlia varten – joutavia!
(Aikoo heittää sitä kamiiniin).
RIZZIO. Ette tänne sen arvoa, ette tiedä mitä heitätte pois.
LETHINGTON. No, säilyttäkää sitä sitten itse!
RIZZIO. Säilyttää sitä? Oi – sen teen kernaasti – vaan en siten, että sen kautta katsoisin itseäni sidotuksi millään lailla.
LETHINGTON. Mutta se on kuitenkin oleva jokapäiväinen muistutus siitä kuinka onnetoin kuningattaren veli on.
(Antaa sormuksen).
RIZZIO. Ja se on myös oleva jokapäiväinen muistutus ylpeästä hetkestä elämässäni!
LETHINGTON. Siihen teillä tietysti on syytä. Mutta minä rohkenen toivoa että tämä jarli Murray'n nöyrtyminen ei ole ollut aivan turha.
RIZZIO. Itse ymmärtänette ett'en tämän tapauksen jälkeen enää voi katsoa kreivi Murray'n puoluetta vaaralliseksi. Enempää en voi sanoa.
KAHDEKSAS KOHTAUS
Entiset, Lordi STUART. Sitten KUNINGATAR.
STUART. Monsieur! Madame, ma soeur, käskee teidät luoksensa.
LETHINGTON. Herra sihteeri!
RIZZIO. Mylord!
LETHINGTON (menee).
RIZZIO. Missä on kuningatar?
STUART. Minä olen saattava teitä kuningattaren luo.
RIZZIO. Mitä siihen neuvoon tulee, jonka Mylord niin armollisesti minulle antoi, voin vakuuttaa että se oli aivan tarpeetoin.
STUART. Se ilahuttaisi minua teidän tähtenne, monsieur!
RIZZIO. Ei murha-aseilla, vaan lahjoilla ja rukouksilla lähestyvät ne meitä. Ja se alentavainen tapa, jolla muutamat aatelismiehet tässä hovissa minua kohtelevat, ei minusta koskaan ole ollut niin naurettava, kuin juuri nyt. Au revoir!.. Vaan tässä on kuningatar itse! —
STUART. Hänen kärsimättömyytensä rikkoo etiketin kaikki…
KUNINGATAR. Jätä meidät yksin, Stuart. Katso ett'ei kukaan meitä häiritse.
STUART. Mutta tanssi…
KUNINGATAR. Ensin työ, sitten tanssi! Sulje ovet!
STUART. Mitä on ajatteleminen!
(Menee).
YHDEKSÄS KOHTAUS
Edelliset (paitsi STUART).
KUNINGATAR. Mitä tämä tietää, Rizzio, kolmesti on jo minulle puhuttu jostakin hyökkäyksestä.
RIZZIO. Myöskin teidän armollenne?
KUNINGATAR. Siis sinulle myös?
RIZZIO. Niin, juuri nyt!
KUNINGATAR. Kummallista! Vähän aikaa sitten kuningaskin minua uhkasi.
RIZZIO. Teidän armonne luulee että hän on liitossa…
KUNINGATAR. Missä liitossa?..
RIZZIO. Liitossa niiden kanssa, jotka tuumivat hyökkäystä…
KUNINGATAR. Kuka sen tekisi?
RIZZIO. En voi sitä ymmärtää … (vaiti-olo). Kenties maanpakolaiset?
KUNINGATAR. Veljenikö, kreivi Murray?.. Darnley yhtyisi minun vihollisiin … omiin vihollisiinsa? – Mitä sitten on tapahtunut?
RIZZIO. Sen mahtaa teidän armonne paraiten tietää…
KUNINGATAR. Hän vaati äsken minulta – (seisahtuu, katselee Rizziota, nauraa). Darnley on narri. Koko juttu on joutavaa!
RIZZIO. Teidän armonne on aina niin huolotoin…
KUNINGATAR. Mitä todistuksia sinulla on?
RIZZIO. Tunteeko teidän armonne tämän sormuksen?
KUNINGATAR. Veljeni sormus! —
RIZZIO. Sen loisteen valossa aikoo kreivi Murray löytää tien takaisin teidän armonne etuhuoneesen…
KUNINGATAR. Ja se tapahtuisi sinun avulla…?
RIZZIO. Koetettiin… Mutta tässä on sormus!
(Tahtoo antaa sen, kuningatar sen näkee, mutta ei ota sitä vastaan).
KUNINGATAR. Sinua pidetään hyvin voimakkaana, Rizzio.
RIZZIO. Ainoastaan sentähden että tulisin epäluulon alaiseksi teidän armonne silmissä. – Tässä on sormus!
KUNINGATAR (niinkuin ennen). Miksi olet sinä minulle uskollisempi kuin muut, Rizzio?
RIZZIO. Parempi olisi tutkia, miksi meitä pyydetään tehdä huolettomiksi samalla kuin päällekarkauksesta jutellaan…
KUNINGATAR. Moni on palvellut minua uskollisesti ennen sinua; mutta kaikilla on ollut omat tarkoituksensa, – tarkoituksia, jotka minä olen huomannut…
RIZZIO. Teidän armonne, teitä väijytään; minä olin olevinani huoletoin, mutta en ollut! —
KUNINGATAR. Sinä luotat suuresti meidän suosioomme, David Rizzio, kun et katso tarpeelliseksi meille vastatakaan!
RIZZIO. En vastaa sentähden että tässä vaan näen kujeita; minua pyydetään sortaa teidän armonne luona, vieläpä sangen tärkeällä hetkellä.
KUNINGATAR. Minua rupee väsyttämään koko tuo tärkeä arvo, jota sinuun pannaan, – ja jota itsekin luulet sinulla olevan.
RIZZIO. Teidän armonne tekee minulle vääryyttä … mutta minä koetan sitä kärsiä, … niin kuin joka päivä saan loukkauksia kärsiä teidän armonne tähden.
KUNINGATAR. Mutta miksi kaikkea tuota kärsit? – Sinä olet niin eriskummallinen, tuntuu aina kuin kätkisit jotain salaisuutta.
RIZZIO. Jos minussa on jotain outoa teidän armonne mielestä, niin työni ja toimeni teidän armonne hyväksi todistavat puolestani, ja se valtioviisaus, joka tähän saakka on tuottanut niin runsaita hedelmiä katolilaisten asian hyväksi, selvästi todistakoot uskollisuuteni teitä kohtaan.
KUNINGATAR. Se on totta… Mutta miksi pitää minun aina kuulla siitä, miksi pitää minun olla sinulle velassa siitä? Miksi et esimerkiksi tahdo tulla aatelismieheksi?
RIZZIO.