NARRI.
En, rakas neitsyt Maria.
MARIA.
Sotapalveluksesta; ja sitä sinä, narrinsilmä, kehtaatkin matkia.
NARRI. No niin; suokoon Jumala viisautta niille, joilla sitä on, ja antakoon niiden, jotka narreja ovat, käyttää leiviskäänsä!
MARIA. Mutta hirteen sinä vaan joudut, kun olit niin kauan poissa, tai virkaheittiöksi, – joka on sinulle, luulisin, yhtä kuin jos joutuisit hirteen.
NARRI. Hyvä hirsinuora on parempi kuin huono naimakauppa, eikä sitä virkaakaan kaipaa niin kauan kuin on kesä.
MARIA.
Siis on asia suora.
NARRI.
Ei vielä vallan; on siinä vielä kaksi mutkaa.
MARIA. Niin että, jos toinen katkee, niin toinen kestää; tai jos molemmat katkeavat, niin roimahoususi putoavat.
NARRI.
Oikein osattu, totta totisesti! Oikein osattu! Jatka, jatka! Jos herra
Topias jättäisi juomisensa, niin olisit sinä sukkelin kappale Eevan
lihaa, mitä Illyriassa on olemassa.
MARIA.
Pidä suusi, senkin narrinsilmä! Tuolla tulee armollinen neiti.
Järkevästi tekisit, jos pyytäisit koreasti anteeksi.
(Menee.)
NARRI. Äly, jos se on tahtosi, niin auta minua keksimään kelpo kuje. Nuo älyniekat, jotka luulevat sinut omistavansa, huomataan sangen usein narreiksi; ja minä, joka varmaan tiedän sinua puuttuvan, voinen käydä viisaasta miehestä. Sillä mitä sanoo Quinapalus? Parempi viisas hullu kuin hullu viisas.
(Olivia ja Malvolio tulevat.)
Jumala siunatkoon teitä, neitiseni!
OLIVIA.
Viekää narri pois!
NARRI.
Ettekö kuule, hyvät ihmiset? Viekää neiti pois!
OLIVIA. Vaiti siinä! Olet kuiva narri; en tahdo sinusta enempää tietää. Sitä paitsi rupeat huonoksi tavoiltasi.
NARRI. Kaksi vikaa, madonna, joita voi parantaa juomalla ja hyvillä neuvoilla. Antakaa kuivalle narrille juotavaa, niin hän ei ole kauemmin kuiva; neuvokaa huonoa tekemään parannusta; jos hän sen tekee, niin ei hän ole kauemmin huono; jos hän ei sitä voi, niin laittakaa hänet räätälin paikattavaksi. Sillä kaikki parannus on vaan paikkausta; hyve, joka horjahtaa, on paheella paikattu, ja pahe, joka parantuu, on hyveellä paikattu. Jos tämä yksinkertainen päätelmä kelpaa, niin hyvä on; jos ei, niin mitä siihen voi? Niinkuin ei ole muuta tosi sarvipäätä kuin onnettomuus, niin on kauneuskin kukkanen. Neiti käski viedä pois narrin; siis sanon vieläkin kerran: viekää pois neiti!
OLIVIA.
Ystävä, sinut minä käskin viedä pois.
NARRI. Erehdystä korkeimmassa määrässä! – Neitiseni, cucullus non facit monachum, se on niin paljon kuin: minulla ei ole kirjotakkia aivoissani. Madonna hyvä, suokaa minun todistaa, että te olette narri.
OLIVIA.
Voitko sen tehdä?
NARRI.
Sangen sievästi, madonna hyvä.
OLIVIA.
No, todista.
NARRI. Sen täytyy tapahtua kysymyksien ja vastauksien kautta. Pikku sievä kyyhkyseni, vastatkaa.
OLIVIA.
No, hyvä; muun ajanvieton puutteessa siedän sinua.
NARRI.
Madonna hyvä, miksi surette?
OLIVIA.
Narri hyvä, siksi että veljeni kuoli.
NARRI.
Minä arvaan, että hänen sielunsa on helvetissä, madonna.
OLIVIA.
Minä tiedän, että hänen sielunsa on taivaassa, narri.
NARRI. Sitä suurempi narri olette, madonna, kun surette sitä, että veljenne sielu on taivaassa. – Viekää pois narri, hyvät ihmiset.
OLIVIA.
Mitä pidätte tästä narrista, Malvolio? Eikö hän yhä parane.
MALVOLIO.
Kyllä, ja menee sitä menoa, kunnes hän kuoleman kielissä värjyy.
Vanhuus, joka viisasta vajentaa, täydentää vaan narria.
NARRI. Jumala suokoon teidän, herraseni, aikaisin vanheta, että narriutenne täydentyisi! Herra Topias varmaankin vannoisi, etten minä ole mikään kettu, mutta hän ei panisi vetoa kahta penniä siitä, että te ette ole narri.
OLIVIA.
Mitä siihen sanotte, Malvolio?
MALVOLIO. Ihmettelen, että teidän armoanne huvittaa mokoma mehuton raukka. Näin hänen tässä taannoin joutuvan alakynteen tavallisen narrin rinnalla, jossa ei ole enemmän ajua kuin pölkyssä. Nähkääs, hän on jo aivonsa hukannut; jos ette naura ja anna hänelle aihetta, niin on hänellä kapula suussa. Toden totta, ne järki-ihmiset, jotka tuontapaisille palkkanarreille vaan nauraa kikottavat, eivät ole narrien narreja paremmat.
OLIVIA. Oi, Malvolio, te podette itserakkautta, ja pilaantunut maininne nirsottelee. Se, joka on jalo, viaton ja puhdas mieleltään, pitää pallina sen, minkä te luulette tykinluodiksi. Ei etuoikeutettu narri parjaa sillä, että hän sättii, eikä tunnustettu järkimies säti sillä, että hän moittii.
NARRI.
Mercurius suokoon sulle valheen lahjan, koska puhut hyvää narreista!
(Maria palajaa.)
MARIA. Armollinen neiti, tuolla on ovella nuori herra, joka haluaa teitä puhutella.
OLIVIA.
Herttuan lähettiläs, eikö niin?
MARIA.
En tiedä, neiti; se on kaunis nuori mies, mukana loistava seurue.
OLIVIA.
Kuka väestäni häntä siellä pidättää?
MARIA.
Herra Topias, sukulaisenne.
OLIVIA. Toimita hänet pois sieltä, kuuletko; hän ei puhu muuta kuin hullutuksia. Hyi koko miestä! (Maria menee.) Menkää, Malvolio. Jos viesti on herttuan, niin olen sairas tai kotoa poissa, kumpi hyvänsä, kun vaan pääsen heistä. (Malvolio menee.) Nyt näet, narri, että hullutuksesi aikovat vanheta; ne eivät miellytä enää.
NARRI. Sinä olet puhunut meidän puolestamme, madonna, ikäänkuin vanhin poikasi olisi tuleva narriksi. Jupiter hänen kallonsa täpätköön aivoja täyteen, sillä tässä tulee yksi heimokuntasi jäsen, jolla on sangen heikko pia mater.
(Herra Topias tulee.)
OLIVIA.
Toden totta, puolihumalassa! – Kuka se on siellä ulkona, eno!
HERRA TOPIAS.
Eräs herra.
OLIVIA.
Eräs herra! Kuka herra?
HERRA TOPIAS.
Eräs herra siellä on. – (Topiasta nikottaa.) Sakramenskatun sillit! —
Hä, sinä pöllö, mitä?
NARRI.
Hyvä