HENKILÖT:
GERONTE.
LUCINDE, hänen tyttärensä.
LEANDRE, Lucinden rakastaja.
SGANARELLE, Martine'n mies.
MARTINE, hänen vaimonsa.
ROBERT, Sganarellen naapuri.
VALERE, Geronten palvelija.
LUUKAS, Jacquelinen mies.
JACQUELINE, imettäjä Geronten talossa.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS
(Metsä).
1: nen kohtaus.
Sganarelle. Martine (tulevat riidellen).
Sganarelle. En, sanon minä. Minä en tahdo mitään tehdä. Minulla on sananvalta ja minä olen herra talossani.
Martine. Ja minä sanon sulle, minä, että sinun pitää elää minun mieleni mukaan ja etten ollenkaan ottanut sinua miehekseni kärsiäkseni sinun typeriä juonias.
Sganarelle. Voi, mikä suuri vaiva miehellä on vaimostaan! Olipa Aristoteles kuitenkin perin oikeassa sanoessaan että vaimo oli pirua pahempi!
Martine. Kas sinäpä vasta olet kelpo mies tyhmyyksinesi Aristoteleesta.
Sganarelle. Kelpo mies, niin juuri. Tuoppas tänne halonhakkaaja, joka ymmärtää keskustella kaikenlaisista asioista niinkuin minä, joka kuusi vuotta olen palvellut kuuluisaa lääkäriä ja olen nuorena ollessani osannut lasketella latinaakin ihan ulkoa.
Martine. Voi sinua narrien narri!
Sganarelle. Voi sinua, hupsujen hupsu!
Martine. Kirottu se päivä ja hetki, jona tyhmyydessäni menin sinulle vaimoksi!
Sganarelle. Kirottu se pukki papiksi, joka meidät yhteen liitti!
Martine. Tosiaankin teet kauniisti kun vaikeroitset sitä. Sinun pitäisi joka hetki kiittää onneasi, että olet saanut minut vaimoksesi! Oletko ansainnut vaimoa semmoista kuin minä?
Sganarelle. Todellakin kaunis kunnia! Älkäämme hiidessä haastelko siitä; saattaisin kertoa asioita —
Martine. Hä? Mitä saattaisit —
Sganarelle. Jättäkäämme se juttu siksensä. Siinä kyllä että tiedän mitä tiedän, ja että sinä olit hyvin onnellinen, kun löysit minut.
Martine. Mokomakin onni! Että löysin miehen, joka saattaa minut mieron tielle; heittiön, konnan, joka syöpi kaikki mitä minulla on! —
Sganarelle. Valehtelethan: juonpa siitä osan myös.
Martine. Joka vähitellen myypi säästöt, mitä säästössä on.
Sganarelle. Se on elää säästäväisesti.
Martine. Joka on ottanut minulta sänkynikin! —
Sganarelle. Sitä aikaisemmin heräät aamulla.
Martine. Joka – sanalla sanoen – ei jätä pienintäkään kalua taloon.
Sganarelle. Sitä helpompi on meidän muuttaa majaa.
Martine. Ja jolla koko päivässä ei ole muuta työtä aamusta iltaan kuin pelata ja juoda.
Sganarelle. Niin – ettei tulisi ikävä.
Martine. Mitä minä sill'aikaa lapsillani? Sano!
Sganarelle. Mitä tahdot?
Martine. Minulla neljä pienokaisparkaa polvillani —
Sganarelle. Laske ne lattialle.
Martine. Jotka alituisesti pyytävät leipää.
Sganarelle. Anna loikkiin aika lailla. Kun minä olen juonut ja syönyt tarpeekseni, tahdon minä että jokainen tuvassani on tyytyväinen.
Martine. Ja luuletko sinä sen juoppolalli, että tämä ijäti käypi laatuun?
Sganarelle. Muoriseni, ole nyt toki vähemmällä.
Martine. Pitääkö minun ijäti sietämän sinun solvauksias ja juoppouttas?
Sganarelle. Älkäämme kiivastuko, muoriseni.
Martine. Ja luuletkos etten tiedä millä keinoin saan sinut täyttämään velvollisuutesi?
Sganarelle. Muoriseni, sinä tiedät etten ole pitkämielinen ja että käsivarteni on jotenkin jykevä.
Martine. Minä nauran sun uhkauksilles…
Sganarelle. Mamma kultaseni, sinun selkääsi syyhyy taas kuin tavallisesti.
Martine. Kyllä minä sinulle näytän, etten pelkää sinua laisinkaan.
Sganarelle. Armas puolisoni, sinä tahdot varmaan saada jotakin minulta.
Martine. Luuletkos pelottavasi minua puheella?
Sganarelle. Sydänkäpyseni, kyllä kohta saat korvilles.
Martine. Sinä juoppolalli!
Sganarelle. Minä sinut löylytän.
Martine. Viinaratti! Petturi! Peto! j.n.e.
Sganarelle. Minä sinut rusikoitsen.
Martine … konna, hylky, roisto, ryökäle, kanalja, heittiö.
Sganarelle. No, koska niin tahdot.
(Lyö kepillä vaimoansa.)
Martine (parkiten). Ai, ai, ai, ai, ai!
Sganarelle. Kas tämä on paras keino sinua tyydyttää…
2: nen kohtaus.
Sganarelle, Martine. Robert (tulee).
Robert. No, no, no! Hyi! Etkös häpeä, konna, noin hakata vaimoasi.
Martine (kädet puuskassa, astuu kohti Robertia ja antaa hänelle viimein korvapuustin). Minä tahdon saada selkääni, minä, kuuletkos.
Robert. No, kernaasti minun puolestani.
Martine. Mitä se teihin koskee?
Robert. Ei koskekaan!
Martine. Onko se teidän asianne?
Robert. Te olette oikeassa.
Martine. Katsoppas hävytöntä kun tahtoo estää miestä vaimoansa lyömästä!
Robert. Minä peräytän sanani.
Martine. Mitä teillä on sen kanssa tekemistä?
Robert. Ei mitään.
Martine. Pitääkö teidän pistää nenänne siihen?
Robert. Ei!
Martine. Pitäkää te huolta omista asioistanne!
Robert. Minä en sano sanaakaan enää.
Martine. Selkään saaminen miellyttää minua.
Robert. Pitäkää hyvänänne.
Martine. Eihän se teihin koske?
Robert. Ei totisesti.
Martine. Ja te olette narri, kun sekaannutte asioihin, joiden kanssa ei teidän ole mitään tekemistä.
(Ajaa häntä kepillä.)
Robert. Minä pyydän sydämestäni anteeksi, naapuri. Lyökää ja löylyttäkää te vaimoanne mielenne mukaan, minä autankin teitä, jos niin haluatte.
Sganarelle. Mutta minäpä en halua.
Robert. Vai niin. Se on toinen asia.
Sganarelle. Minä lyön häntä kun tahdon ja olen lyömättä kun niin tahdon.
Robert. Aivan