Kielet, muuttoliike, tulli
Andrey Tikhomirov
© Andrey Tikhomirov, 2020
ISBN 978-5-4498-1938-3
Создано в интеллектуальной издательской системе Ridero
Suomalais-ugrilaiset kielet
Suomalais-ugrilaiset kielet (tai suomalais-ugrilaiset kielet) ovat ryhmä kieliä, jotka liittyvät läheisesti samojeedi kieliin ja muodostavat yhdessä viimeksi mainittujen kanssa suuren geneettisen uralilaisten kielten perheen.
Suomalais-ugrilaiset kielet jaetaan seuraaviin osiin: unkari, jota edustaa unkarin kieli; Ob-ugri, joka koostuu mansi- ja hanti-kielistä, jota puhutaan Ob-joen valuma-alueen pohjoisosassa; Itämeri-suomi kielillä: suomi, viro, libya, vodsky, vepsa, izhora ja karjala; Saamelaiset, jota edustaa saamelainen kieli ja jota puhuvat saamelaisten (lopari), jotka asuvat Kuolan niemimaalla Pohjois-Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa; Mordvalainen, jolla on kaksi päämurtaa – Erzya ja Moksha; Mari, joka koostuu niitty-itä- ja vuorenmurteista; Permi, mukaan lukien udmurtti- ja komi kieli komi-zyryan-, komi-permyak- ja komi-jazvin-murreilla.
Samojeedikielet, kielten perhe (muiden luokittelujen, ryhmien mukaan) osana uralilaisten kielten geneettistä yhteisöä. Siihen kuuluvat kielet: neenetsit, enetsit, nganasanit, selkupit, melkein sukupuuttoon sammunut Kamasin, sukupuuttoon kuollut Matorian (moottori), karagasi ja thai. Samojalaiset, vanhentuneet. – Samojeedit (annalistinen – samoyad) (Samiemnestä, saamelaisella kielellä – saamelaisten maa), 1) Samien ja muiden Venäjän pohjoisosien ja Siperian kansojen vanha venäläinen nimi. 2) Kaikkien samoyed-kansojen vanhentunut nimi.
Lisäksi erottuu ns. Ural-rotu, joka vie väliaseman Mongoloid- ja Kaukasoid-rotujen välillä. Suorat tummat hiukset, tummat silmät, joskus litteät kasvot, voimakkaasti kehittynyt epicanthus (kapea nenä ja kovera selkä) ovat ominaisia. Levitetään nyt Länsi-Siperiaan (hanti, mansi, pohjoinen Altai jne.).
Szíj Enikő, Unkarin kielen kurssi, toinen pa, Tankönyvkiadó, Budapest, 1981, sivu 9.
Unkarin kieli on läheisessä geneettisessä suhteessa ob-ugrilaisten kielten kanssa muodostaen suomalais-ugrilaisten ugrilaisten ryhmän. Aikaisemmin lähellä hanten ja mansien kanssa asuneet unkarilaiset miehittivat nykyaikaisen alueen vasta 9. vuosisadalla. Kaikki muut suomalais-ugrilaiset kielet muodostavat suomalaisen ryhmän tai balti-suomi-permi-ryhmän.
Unkarin, suomen ja viron kielet ovat kehittyneitä kirjallisia kieliä, minulla on vanha kirjoitettu kieli. Mordovian, marin, udmurtin, komin, hanten ja mansin kirjalliset kielet syntyivät vasta 20-30-luvulla. 1900-luku.
14. vuosisadan toisella puoliskolla Permin vanha käsikirjoitus luotiin komin kielellä, joka rappeutui 1800-luvulla. Muinainen Permin kirjoitus – 1400-luvulla kirjoitettu kirjoitus. lähetyssaarnaaja Stefan Perm yhden muinaisen komin kielen murteiden perusteella. Kreikan ja slaavilais-venäjän mallin mukaan koottiin erityinen aakkoset, joidenkin liturgisten kirjojen käännökset tehtiin. Nyt poissa käytöstä. Nykyisin siitä säilytetään pieniä muistomerkkejä merkintöjen muodossa kuvakkeisiin ja käsikirjoituskirjoihin, aakkosellisiin luetteloihin jne. Arkinen lähde muinaisen Permin kirjoituksen tutkimiseksi on 1700-luvulla uudelleenkirjoitettu liturgioiden luettelo (ns. Evgenievo-Lepёkhinsky-tekstit). Venäjän aakkoset Vanhasta Permistä, joka on johdonmukainen teksti, joka on kooltaan noin 600 sanaa. Tämä kirjoitus 14-17-luvulla. nautti myös suosiota venäläisten Moskovan kirjanopiskelijoiden keskuudessa, jotka käyttivät sitä salaustekniikkaan.
Muinaiset kirjalliset muistomerkit ovat unkari (13. s.), Komi (14. s.), Suomi (15—16 cc).
Nykyajan suomalais-ugrilaisille kielille yhteisiä ovat suomalais-ugrilaisesta peruskielestä perittyjä konjugaation, deklinaation ja sananmuodostuksen liitännäisiä sekä useita satoja yleisiä juuria. Tiettyjen kielten suomalais-ugrilaisessa sanastossa havaitaan säännöllisiä äänen vastaavuuksia. Nykyaikaiset suomalais-ugrilaiset kielet ovat kuitenkin pitkästä erillisestä kehityksestään johtuen kaukana toisistaan sekä kieliopin että sanaston suhteen; Ne eroavat myös voimakkaasti ääniominaisuuksista. Yleisistä kieliopillisista piirteistä voidaan todeta seuraavaa: agglutinatiivinen kieliopillinen järjestelmä, jälkiasentojen käyttö (indoeurooppalaisten kielten ennakkojen sijaan), etuliitteiden puuttuminen (poikkeus on unkarin kieli), adjektiivien muuttumattomuus asemassa ennen määriteltyä sanaa (balti-suomi kielet ovat poikkeus). Suurimmassa osassa suomalais-ugrilaisia kieliä havaitaan vokaaliharmoniaa. Naapurimaiden eri kielet vaikuttivat yksittäisten kielten sanastokokoonpanoon, minkä seurauksena ulkomaisten lainojen koostumus ei ole sama eri kielillä; Esimerkiksi unkarin kielellä on paljon turkkilaisia ja slaavilaisia sanoja, ja suomen kielessä on paljon baltian, saksan, ruotsin ja muinaisen venäjän lainoja.
Nykyaikaiset suomalaiset (Suomalayset) puhuvat suomea, joka kuuluu länsimaiseen, baltti-suomalaiseen suomalais-ugrilaisten kielten ryhmään. Antropologisesti ne kuuluvat valkoihoisten rotujen tyyppiin.
Arkhipova N.P. ja Yastrebov E.V. teoksessa «Kuinka Ural-vuoret löydettiin», Tšeljabinsk, 2. painos, Etelä-Uralin kirjan kustantamo, 1982, s. 146—149, puhutaan unkarin kielitieteilijän ja maantieteilijän Antala Reguliimatkasta Pohjois-Uraliin 40-luvulla. 1800-luku: «Opiskelijavuosinaan Reg ajatteli unkarin kielen ja unkarilaisten alkuperää. Miksi hänen maata puhutaan kielellä, joka on niin erilainen kuin naapurimaiden kielet? Missä ovat unkarin kielen lähteet, mistä nykyisten unkarilaisten esi-isät ovat kotoisin Kaakkois-Eurooppaan? Kuulin, että unkarilaiset olivat lähtöisin Uuralista, mutta tämä oli todistettava. Vieraillessaan Pohjois-Suomessa hämmästyttää toisaalta suomen ja saamelaisten (Lapin) kielten ja toisaalta unkarin suhde Jatkoaan suomalais-ugrilaista kieltä etnisissä suhteissa Reg päätti mennä Venäjälle. Unkarin tiedeakatemia myönsi hänelle 200 forintia (mikä vastaa 200 kultaruplaa) tieteelliseen tutkimukseen. Vuonna 1841 hän saapui Pietariin, missä hän hallitsi nopeasti venäjän kielen, jatkoi tietämyksensä parantamista. pohjoisten kansojen kielet.
Regulii ymmärsi: Unkarin kielen aseman selvittämiseksi suomalais-ugrilaisten ryhmän kielijärjestelmässä, sen alkuperästä on tarpeen tunkeutua Euroopan Venäjän, Uralin ja Trans-Uralin keski- ja itäisiin alueisiin. Siellä asui salaperäinen mansi-kansa (Voguls), joka oli sitten Euroopassa vähän tunnettu. 9. lokakuuta 1843 matkustaja matkusti Uraliin Moskovan kautta. 27. lokakuuta hän saapui Kazaniin. Reg kerää matkan varrella materiaalia marien (cheremis), udmurtien (votyaks) ja chuvashien kielestä ja elämästä. Reg tuli 14. marraskuuta 1843 Permiin, josta hänen vaelluksensa kartoittamattomien maiden läpi alkoivat. Poistuttuaan Solikamskista 20. marraskuuta 1843, Reg ylitti Ural-vuorten vesistöalueen, saavutti Turajoen yläjuoksun, josta hän suuntasi harjanteen itäistä rinnettä pohjoiseen Lozvajoen yläjuoksulle. Noin kolme kuukautta asunut mansin keskuudessa hän matkustaa Verkhoturyeen, sitten Irbitiin ja sitten Tavdan ja Tobolin jokeen. Keväällä 1844 Reg kulkee Kondajoen ylöspäin, sitten Pelymujoen ylös, vesiväylän varrella paikoissa hevosen selässä tai jalan vieressä lastatun hevosen vieressä. Uralin itämäistä rinnettä pitkin pohjoista Sosvajokea pitkin se saavuttaa Lyapin-joen ja sen sivujoki Khulgan päävesien suolapolarissa. Reg kerää matkansa aikana arvokasta materiaalia elämäntavasta, elämästä ja mansi- ja hanti-kielistä. Hänen nauhoittamat tarinat ja laulut paljastavat näiden ominaisten pohjoisten kansojen henkisen maailman. Vaeltelemassa harvaan asuttua, maantieteilijöille melkein tuntematonta aluetta, Reguli laatii kaavamaiset kartat, joissa näkyvät vuorten, jokien ja asuttujen alueiden nimet. 29. syyskuuta 1844 saavuttaessaan napapiirin, Reg saapui Obdorskiin (nykyään Salekhard) – silloin pieneen kylään, joka koostui vain 40 talosta. Siihen mennessä Ob oli jo jäätynyt, ja tundraa pitkin peurallinen Reg oli matkalla Ural-vuorten pohjoiseen kärkeen saavuttaen 21. lokakuuta 1844 Karameren rannikon ja Yugorsky Shar-salmen. Se oli matkansa pohjoisin piste (69° 45 «N). Marraskuussa hän saapuu Usa-joen valuma-alueelle, Komin asuttamalle alueelle (Zyryans), ja jatkaa tutkimustaan täällä. Sieltä ylittäen Ural-vuoret, Reg ulos vuorille. Berezovo, mutta ei viipy täällä, mutta Pohjoisen Sosvan varrella se nousee Kempazhin suulle. Edelleen pohjoista Sosvaa pitkin se saavuttaa tämän joen lähteet (62° N), jonka Mansi asuu, ja vasta sen jälkeen se menee taas vuorille. Koivu. Täällä Reg talvi, asettaa päiväkirjansa järjestykseen. Reg-matka Uralissa ja Trans-Uralissa tapahtui erittäin vaikeissa olosuhteissa: laitteita ei ollut riittävästi,