Othello. Уильям Шекспир. Читать онлайн. Newlib. NEWLIB.NET

Автор: Уильям Шекспир
Издательство: Public Domain
Серия:
Жанр произведения: Драматургия
Год издания: 0
isbn:
Скачать книгу
>Othello

Näytelmän henkilöt:

      VENETIAN DOGI.

      BRABANTIO, senaattori.

      Toisia senaattoreita.

      GRATIANO, Brabantion veli.

      LODOVICO, Brabantion sukulainen.

      OTHELLO, maurilainen ylimys, Venetian valtion palveluksessa.

      CASSIO, hänen luutnanttinsa.

      JAGO, hänen vänrikkinsä.

      RODRIGO, venetialainen ylimys.

      MONTANO, Kypron maaherra.

      Narri, Othellon palveluksessa.

      DESDEMONA, Brabantion tytär, Othellon puoliso.

      EMILIA, Jagon puoliso.

      BIANCA, Cassion lemmikki.

      Merimiehiä, sanansaattajia, airut, sotaherroja, ylimyksiä, soittoniekkoja ja palvelijoita.

      Tapahtumapaikka: ensimmäisessä näytöksessä Venetia, seuraavissa

      Kypron satama.

      ENSIMMÄINEN NÄYTÖS

Ensimmäinen kohtausVenetia. Katu

          Rodrigo ja Jago tulevat.

RODRIGO

      Vait! Mitä puhut! Kovin se mua loukkaa,

      Jos, Jago, sua, jok' omanasi käytät

      Mun kukkarotani, noin kohdellaan.

JAGO

      Mut, hitto vieköön, ettehän mut kuule!

      Jos tuommoista ma koskaan uneksinkaan,

      Niin kammokaa mua.

RODRIGO

                         Kerroithan sa mulle

      Vihaavas häntä.

JAGO

                      Jos en sitä tee,

      Niin inhokaa mua. Kolme mahtimiestä

      Aneli, lakki kourass', että tekis

      Mun luutnantikseen hän, – niin mies kuin olen,

      Kykyni tunnen: täyttää voin sen paikan.

      Mut oikkupäisenä ja ylpeänä

      Hän heitä kiertää pöyhkeill' estetyillä,

      Joit' inhoittavin sotalausein höystää;

      Ja päätteeks, anojille kiellon antaa;

      Sill', "uskokaa", hän sanoi,

      "Valinnut sotaherrani jo olen".

      Ja ken se oli tuo?

      Niin, aatelkaapas, suuri laskuherra,

      Florensilainen, eräs Michael Cassio,

      Mies tuiki rakastunut pulskaan naikkoon;

      Ei kenttäjoukkoj' ole johtanut hän,

      Enemmän sotarinnast' ei hän tiedä

      Kuin kehruutyttö; kaikk' on kirjan mukaan,

      Jost' yhtä hyvin kielipalko neuvos

      Rupattaa osaa; lorua sen miehen

      On sotatiedot, kokemusta vailla.

      Sai paikan tuo, ja mun – jonk' arvon nähnyt

      Hän Rhodoss' on ja Kyprossa ja muissa

      Niin pakanain kuin kristittyjen maissa —

      Tuo "debet-kredit" pitää tuulen alla;

      Numeromiesi tuo, hän – onneks olkoon! —

      Nyt luutnantt' on, ja minä, herra nähköön,

      Vaan hänen Mustuutensa vänrikki!

RODRIGO

      Sen pyövel' ennen oisin, jumaliste!

JAGO

      Ei auta; se on virka-uran kirous:

      Ylennykseen vie suositus ja armo

      Eik' etuoikeus, jonka mukaan toinen

      Edeltäjänsä perii. Tuomitkaa nyt,

      Mist' olen velkapäänä maurilaista

      Rakastamaan.

RODRIGO

                   Ma hänt' en palvelis.

JAGO

      Oi, huolet' olkaa; häntä palvelenkin

      Vaan kostuakseni. Me emme kaikki

      Voi herroj' olla, eikä kaikki herrat

      Voi uskotuita palvelijoita saada.

      On moni nöyrä, köyryselkä raukka,

      Jok', orjankahleisiinsa ihastunna,

      Jatustaa aikansa, kuin herran aasi,

      Rehusta vaan, ja vihdoin hyljyks joutuu.

      Hyi, moista rehti-elukkaa! Taas toisill'

      On katsanto ja ulkomuoto nöyrä,

      Mut sydän kiintynyt on itsehensä;

      Isäntiään he näöks palvelevat

      Ja voivat hyvin, ja kun täys' on tasku,

      He herroj' ovat. Moisill' ymmärryst' on;

      Tuot' olen karvaa minä, sen ma myönnän.

      Kah, ystävä, niin totta kuin Rodrigo

      Te olette, jos mauri oisin, Jagon'

      En olla tahtois. Häntä palvellessa

      Vaan itseäni palvelen; en lemmest',

      En ystävyydestä, sen tietköön taivas,

      Mut näöks vaan ja omaks hyödykseni.

      Jos, nähkääs, ulkomuodossani koskaan

      Sydämen tosi-olento ja laatu

      Ilmaantuis, olis aika silloin kantaa

      Hihalla sydän, jossa sitä naakat

      Hakata sais. En ole mikä olen.

RODRIGO

      Kuin suuri on sen turpahuulen onni,

      Jos hänet saa hän!

JAGO

                         Herättäkää isä,

      Vainotkaa miestä, myrkyttäkää naute;

      Asia huutoon, heimo ilmiraivoon!

      Vaikk' Eedenissäkin hän asuis, purkoot

      Hänt' itikat! Jos ilolt' ilo tuntuu,

      Sekoittakaa sen verran tuskaa siihen,

      Ett' osan karvastaan se kauhduttaa!

RODRIGO

      Täss' isä asuu; äänehen ma huudan.

JAGO

      Mut hirveällä tuskan ulvonnalla,

      Kuin suurissa on kaupungeissa laita,

      Kun äkist' yöllä tulipalo uhkaa.

RODRIGO

      Brabantio, hoi! Signor Brabantio, hoi! hoi!

JAGO

      Herätkää, hoi, Brabantio!

      Varkaita, varkaita! Hoi, huonettanne

      Varokaa, tytärtänne, kirstujanne!

      Varkaita, varkaita!

(Brabantio ilmestyy ylhäälle ikkunaan.)BRABANTIO

      Mik' on noin hirveähän meluun syynä?

      Mik' on nyt hätä?

RODRIGO

                        Onko perehenne

      Kotona kaikki?

JAGO

                     Lukossako